Aikoinaan “satanismi” oli ehkä hyvinkin edistyksellistä ajattelua ja toimintaa. Siis joskus silloin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa. Vaan ei kyllä enää. Maailma muuttuu.
Nyt jos erehtyy sen sortin maastoa katsomaan, niin näitten “yksilöitten” (jotka tuppaavat olemaan hyvin homogeenisiä niin pukeutumisen, musiikkimaun, kuin muidenkin sosiaalisten viitepisteiden kautta) jutut tuntuvat lähinnä säälittävältä edelleen äidin luona asuvien post-teinien uho-piipitykseltä. Helvetti, jos sosiaalidarwinismi pätisi, olisi tällaiset luuserit ensimmäisiä, ketkä tippuisivat kelkasta “vahvempien” tieltä.
Nykyään on yksilöllisempää ja rohkeampaa olla vaikka körtti-kristitty kuin satanisti. Satanismi ja siihen liittyvät asiat ovat pop. Mustiin pukeutuminen, hevin kuuntelu, verbaalinen ja konkreettinen keskisormen näyttö – big deal. Loppuunkulunutta. Post modernissa maailmassa, jossa “anything goes” on paljon enemmän HC olla joidenkin periaatteitten takana, jotka ovat oikeasti ajan henkeä vastaan.
